Veriset rituaalit

"He knows death to the bone - Man has created death."

- William Butler Yeats

Me olemme taipuvaisia väkivaltaisiin tekoihin. Historiamme on täynnä sotia, murhia, vainoja, kuolemantuomioita, pakottamista. Menemme käsittämättömiin mittoihin luodessamme tapoja vahingoittaa toisiamme. Varsinkin rikoksista rankaistaessa olemme olleet historiassamme hyvinkin luovia (http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Execution_methods). Kuitenkin monia järkyttää ajatus siitä, että olisimme uhranneet toisiamme jumalille, ja varsinkin se, että sitä tapahtuisi edelleen joissain osissa maailmaa.

Jäin pähkäilemään aihetta luettuani Jimmy Lee Shreeven erinomaisen kirjan "Blood Rites". Miksi uskomme, että toisen ihmisen uhraaminen tuo meille jotain?

Ihmettelen kyllä suuresti sitä, miten ihmiset reagoivat voimakkaasti ihmisuhreihin. Onhan kristinusko yksi maailman valtauskonnoista ja yksi sen peruskiviä on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Hänethän uhrattiin meidän syntiemme tähden. Miksi siis ajatus moisesta on täysin kammottava meille, jotka uskomme siihen, että yksi mies uhrattiin, jotta me itse saisimme jotain hyötyä siitä?

Varmaan tunnetuimpana esimerkkinä historiasta ihmisuhrausta harjoittaneista kulttuureista voidaan pitää Väli-Amerikassa elänyttä atsteekki-kulttuuria. Muinaisissa kulttuureissa ihmisiä uhrattiin nimenomaan jumalille, näin myös atsteekeilla. Atsteekit uskoivat, että ihmisuhrit ylläpitävät maailmaa. He olivat olemassaolonsa velkaa jumalille ja maksoivat uhreilla velkaansa takaisin. Uhrin antaminen oli kunnia. Uhreja annettiin useille jumalille. Yksi tärkeimmistä uhreista tapahtui 52 vuoden välein, se oli uuden tulen juhla. Atsteekki kalenterin viimeisen vuoden lopulla kaikki tuli sammutettiin kaupungeista ja uhri annettiin yöllä. Jos aurinko nousi aamulla olivat jumalat tyytyväisiä uhriin ja siitä voitiin sytyttää uusi tuli, joka vietiin kaikkialle. Ikonisin uhraus tehtiin sodan ja auringonjumala Huitzilopochtlille; papit leikkasivat uhrin vatsan auki ja ottivat rintakehästä vielä lyövän sydämen. Uhrausta sateenjumala Tlalocille tehtiin ehkä pöyristyttävin uhraus. Hän vaati nuorten kyyneleitä ennen uhria, joten papit saattoivat mm. repiä lapsilta kynnet irti ennen kuin heidät vietään poltettaviksi.

On helppo tietysti tyrmätä atsteekit primitiivisinä, eiväthän he tunteneet pyörääkään vielä siinä vaiheess kun eurooppalaiset konkistadorit saapuivat heidän mailleen. Se olisi kuitenkin vääryys sillä samalla alueella elänyt maya-kulttuuri kehitti kalenterin, jonka ajanlasku on ollut tarkempi kuin samaan aikaan Euroopassa käytössä olleiden kalenterien.

Turha meidän täällä sivistyneessä Euroopassa on kuitenkaan nostaa itseämme mitenkään muiden yläpuolelle, aivan samanlaisiin tekoihin olemme mekin olleet kykeneväisiä. Ei tarvitse kuin selata skandinaavien historiaa niin sieltä löytyy kertomuksia viikingeistä, jotka kuollessaan saivat mukaansa palvelijoita, jotka ensin huumattiin ja sitten tapettiin. Lopulta koko alttari, viikinkilaiva poltettiin, jotta sen kyydissä olijat siirtyisivät Valhallaan, jossa uhrattujen henget palvelisivat kuollutta soturia. Keltit puolestaan ovat onnistuneet aikanaan luomaan jotain, joka on muuntunut erittäin ikoniseksi kuvaksi ihmisuhrista. He rakensivat ison miestä muistuttavan hahmon puusta, jonka sisälle laitettiin ihmisiä, useimmiten rikollisia, ja polttivat heidät elävältä. On totta, että todisteet moisesta tulevat vain yhdestä lähteestä; Gaius Julius Ceasarin kirjoituksista.

Vastaavia tarinoita löytyy ympäri maailman eri kansojen mytologioista. Ehkä tähän väliin vielä yksi historiallinen esimerkki tavoista joita ympärimaailmaa löytyy: Dahomeyn valtakunta Afrikasta. Heillä oli vuosittainen juhla, jossa oli kokoontuneena koko valtakunnan väki. Osana juhlaa papit lähettivät viestejä kuolleiden kuninkaiden neuvostolle. Tapa, jolla tämä tapahtui vain oli jossain määrin karmiva. He nimittäin käyttivät apuna viestinviejiä. Näille viestinviejille kuiskattiin viesti, johon haluttiin saada vastaus, jonka jälkeen heidän kurkkunsa leikattiin nopeasti.

Nämä ovat tietysti vain esimerkkejä menneestä. Osan voi luultavasti laittaa liioittelun ja vääristelyn piikkiin, mutta kuitenkin kaikissa tarinoissa on aina se ripaus totuutta. Muinaisina aikoina jumalat olivat läsnä tiiviimmin tässä maailmassa ja vaativat ihmisiltä enemmän. Entäpä nykyään, kun jumaluudet ovat monilta karanneet hyvinkin kauas käytännön elämästä?

Ensimmäinen mielleyhtymä on lähes automaattisesti saatananpalvojat. Hehän vastustavat kaikkea kristillistä ja pukeutuvatkin niin pelottavasti, että kyllähän he jos ketkä sitä harrastavat. Heidän ylistyksensä kohde on se yksi, joka uskalsi vastustaa sitä yhtä ja ainoaa Jumalaa. Mutta onko näin? Satanistit kun ovat lähempänä ateisteja kuin antikristuksen ihannoijia. Hän ei oikeastaan usko minkään yliluonnollisen olennon olemassa oloon, joten mille hän uhraisi ihmisen? Jos hän arvostaa vapautta, aistillisuutta ja älykkyyttä, niin mihin kohtaan hengen riistäminen toiselta ihmiseltä sopii?

On kuitenkin paikkoja ja syitä, jonka takia ihmisiä uhrataan edelleen. Mikä tästä tekee pelottavan on se, että usein tämä on ammattimaista toimintaa ja ne, jotka sitä harjoittavat ansaitsevat hyvän elannon toimillaan.

Länsi-Afrikassa elää voimakkaana usko Jujuun, josta on piirteitä siirtynyt amerikkalaiseen voodoohon. Sen mukaan eri kehon osilla on erilaisia merkityksiä. Älykkyyttä voi lisätä syömällä toisen aivot, tulevaisuuteen voi nähdä syömällä toisen silmät. Ihmisen käden hautaaminen kaupan oven ulkopuolelle uskotaan tuovan lisää asiakkaita. Itä-Afrikassa taas uskotaan, että albiinojen ruumiinosissa on erityisen vahvoja maagisia ominaisuuksia ja tämä usko johtikin useiden albiinojen murhaamiseen Tansaniassa 2007.

Tietämättömyyttä voi siis pitää yhtenä syynä miksi ihmiset sallivat moiset teot. He vain eivät tiedä paremmasta. Mutta eihän sellaista siis voisi tapahtua täällä?

Otetaan toinen esimerkki. Etelä-Amerikassa muutamat maat ovat tunnettuja huumeparoneistaan. Valtiot käyvät heitä vastaan jatkuvaa sotaa estääksen heidän toimintansa. Näin ollen myös huumeparoni käyttävät kaikkea mitä heidän arsenaalistaan löytyy. Etelä-Amerikasta löytyi myös mies nimeltä Máximo Coa. Hän uhrasi ihmisiä huumeparonien hyväksi, jotta näiden kuriirit olisivat näkymättömiä viranomaisille. Omien sanojensa mukaan hän on tappanut satoja ihmisiä rituaaleissa, joiden yhteydessä hän sai näiden ihmisten sielut hallintaansa.

Näitä ihmisiä ei voi syyttää tietämättömyydestä, sillä he ovat hyvinkin perillä monista nykymaailman asioista. Mutta heissä elää usko hyviin ja pahoihin henkiin sekä yliluonnolliseen, jolloin tuollainen toiminta on heille järkevää. Puhumattakaan siitä, että ihmishengellä on erilainen arvostus heillä. Meidän uskomme mukaan se vain on kaiken sen vastaista mikä on oikein ja näiden ihmisten kuuluisi palaa helvetissä. Eihän tuollainen kuulu sivistyneen kansan toimintaan.

Otetaan vielä hyppäys historiaan. Jokainen, joka on ollut tekemisissä kristinuskon historian muistaa kristittyjen miekkalähetyksen. Pakanoille annettiin vaihtoehdot joko käännyt ja hylkäät kaiken mihin uskot tai kuolet. Ei suoranaisesti ihmisen uhraamista, mutta ei myöskään kovin sivistynyttä toimintaa ja varsin kovasti kristinuskon oppeja vastaan.

"...The heavens would fall upon my head. But nothing happened.
The heavens do not fall for such a trifle. Would they have fallen,
I wonder, if I had rendered Kurtz that justice which was his due?
Hadn’t he said he wanted only justice?"

- Joseph Conrad,
Heart of darkness